SUOMI - Tiistai 11.9.2012 - Paluumatkalle

Oli aika viimeisen aamupalan ennen  vieraiden saattamista bussille. Kaikki olivat olleet tyytyväisiä vierailuun Suomessa ja osa sanoi jopa tulevansa takaisin heti kun vain mahdollista. Olimme onnistuneet hyvinkin vaativassa tehtävässä. Olimme lähes kokemattomina pystyneet järjestämään ulkomaanvaihdon hyvinkin lyhyessä ajassa ja kaikki oli mennyt oikein hyvin! Tällä kokemuksella on hyvä lähteä kohti uusia seikkailuja.

Nyt katseet siis kohti uusia tuulia ja odottamaan matkaa kohti Irlantia!

SUOMI - Maanantai 10.9.2012 - Helsinkiin!

Aamupalan jälkeen bussi tuli hakemaan meidät Kauniaisista Helsingin keskustaan. Tämä päivä oli ehkä kaikista kaaoottisin, sillä päivälle järjestettyä ohjelmaa ei ollut muutaman viime hetken peruutuksen takia.

Meillä piti alunperin olla kaupungissa jonkinlainen opastettu turistikierros, mutta oppaamme joutui perumaan yllättävien koulumenojensa takia. Näinpä päätimme, että päivän ohjelma on vapaa-muotoista kunkin osallistujan omien toiveiden mukaan. Meistä suomalaisista kukaan ei ollut kotoisin Helsingistä, joten turistikierros meidän järjestämänämme olisi ollut mahdotonta.

Kaupungilla porukka hajautui tapaamispaikalta kuka minnekin. Irlantilaiset olivat omatoimisesti sopineet tutustumiskäynnin KVT:n toimitiloihin Pasilassa, johon suurin osa irlantilaisista lähtikin, parin jäädessä kiertelemään nähtävyyksiä. Tsekkiläiset osallistujat jäivät kaupunkiin kiertelemään omia aikojaan,  kuten myös suomalaiset lukuunottamatta Jenniä ja Rosaa, jotka viettivät päivän irlantilaisten kanssa KVT:lla. Päivä Helsingissä sujui kaupunkiin jääneiltä leppoisasti. Valitettavasti ilma ei ollut täysin aurinkoinen ja kaunis mutta silti kävelimme paljon keskustassa, kävimme tutustumassa tuomiokirkkoon ja myös hieman ostoksilla.

Vierailu KVT:lla Pasilassa

Jenni ja Rosa liittyivät irlantilaisten joukkoon koko päiväksi. Alkuun ennen Pasilaan lähtöä meillä oli tunti aikaa kierrellä Kampissa, mutta päätimme mennä yhden irlantilaisen kanssa kahville. Kahvilassa keskustelutuokio venyi pidemmäksi, kun intaannuimme keskustelemaan maidemme eroista sosiaaliturvassa, taloudellisessa tilanteessa, palkkatasossa ja asumisen mahdollisuuksissa.

Huomasimme kuitenkin ajoissa lähteä tapaamispaikalle josta lähdimme yhdessä muiden irlantilaisten kanssa kävellen kohti rautatieasemaa ja Pasilaa. Päivän kohokohtia oli paitsi itse vierailu KVT:lle, myös esteettömän julkisen liikenteen kokeilu, jotta vieraillemme jäi käsitystä myös siitä puolesta.

Vierailu KVT:lla oli antoisa. Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry (KVT) on rauhanjärjestö, joka mm. järjestää kansainvälisiä työleirejä Suomessa sekä välittää vapaaehtoisia ulkomaisille leireille. Myös pidempiaikaisia vapaaehtoistyömahdollisuuksia on tarjolla. Kuulimme vierailulla mm. KVT:sta ja sen toiminnasta, sekä keskustelimme ylipäätään kansainvälisen vapaaehtoistyön mahdollisuuksista ja tulevaisuudesta. 

Porukka kasaan ja takaisin Kauniaisiin

Tapasimme osallistujat Kampin kauppakeskuksen läheisyydessä ja kaikki näytti olevan kunnossa ja lähetimme osan ryhmästä jo pakkautumaan bussiin. Kuitenkin loppujen irlantilaisten saavuttua paikalla kävi ilmi, että heidän joukostaan oli kadonnut yksi osallistuja, kun he olivat lähteneet nousemaan metrosta Kamppiin.

Seurasi hiukan paniikinomaista puhelinnumeron etsintää, mutta sitä ei keltään löytynyt. Numero saatiin Irlannista selville, mutta valitettavasti osallistujalla ei kännykkää ollut mukanaan. Kiivaan etsinnän ja puhelinnumeroiden metsästyksen jälkeen keksimme kuuluttaa häntä Kampin infopisteessä, mutta ennen kuulutusta hän löysikin tiensä tapaamispaikalle, siis loppu hyvin kaikki hyvin!

Viimeinen ilta yhdessä - tältä erää

Suuntasimme takaisin Kauniaisiin päivälliselle, jonka jälkeen ohjelmassa oli saunomista ja vapaata illanviettoa. Jaoimme myös palautelomakkeet. Osa vieraistamme jäi kaipaamaan palautekeskustelua mutta aikataulullisesti viikonloppu oli niin lyhyt että valitettavasti jouduimme karsimaan joistakin ohjelmista vähäisten resurssien takia.

Illan aikana keskustelu kävi vilkkaana ja kunkin maan edustajat siinä sivussa esittivät lauluja omista maistaan ja me suomalaiset vedimme toki letkajenkan.

Viimeinen ilta on aina haikea ja kävimmekin monet keskustelut siitä että onneksi näemme kaikki vielä kerran Irlannissa. 

SUOMI - Sunnuntai 9.9.2012 - Asian äärellä!

Aamu koitti ja oli aamupalan aika. Saimmekin nauttia erinomaisen aamupalan. Myös ulkomaalaiset vieraamme pitivät kovasti suomalaisesta aamupalatarjoilusta. Osa uskaltautui maistamaan jopa tummaa suomalaista ruisleipää, karjalanpiirakoita sekä puuroa.

Seminaaripäivä täynnä asiaa

Seuraavaksi olikin aika aloittaa viikonlopun virallinen osuus. Esittelimme vielä itsemme ja kerroimme yhteisesti yleisistä asioista, sillä olimme ensimmäistä kertaa koko porulla koolla.

Aamun ensimmäinen luennoitsijavieraamme Tuomas Tuure, Kynnys Ry:n kehitysyhteistyösihteeri, tuli puhumaan yleisesti vaihto-ohjelmien ja vammaisten henkilöiden tilanteesta sekä esitteli hiukan sivuten myös Kynnys Ry:n toimintaa.

 

Seuraavana puheenvuoron sai Kalle Könkkölä, Kynnys Ry:n toiminnanjohtaja. Hän puhui yleisesti ja laajemmin omasta sekä Kynnys Ry:n historiasta sekä vammaispolitiikasta ja vammaisten tilanteesta Suomessa.

Ennen lounasta ehdimme vielä jakaantua ryhmiin keskustelemaan seminaarin aihepiireistä ja nopeasti konferenssisalin täyttikin puheensorina.

Ohjelma jatkui puolilta päivin lounaan merkeissä, jolloin jatkettiin vapaamuotoisesti keskustelua luennoitsioiden käsittelemistä aiheista. Erityisesti Kalle Könkkölän puheenvuoro oli ulkomaalaisista kiinnostava.

Lounaan jälkeen oli ohjelmassa Milla Ilosen (suunnittelija ASPA:lta) pitämä luento, jossa hän kertoi omasta työllistymisen polustaan, vapaaehtoistöistään ja siitä kuinka yksilön omat henkilökohtaiset ominaisuudet kuten identiteetti, itsetunto ja muut aineettomat arvot vaikuttavat työllistymiseen.  Osana Millan luentoa teimme myös ryhmätyötä keskustellen aihepiirin teemoista.

Millan jälkeen puheenvuorossa oli Kaisa Karvonen (suunnittelija, Reilu Rekrytointi -hanke), joka tuli esittelemään Reilu Rekrytointi -hankkeen tavoitteita. Reilu Rekrytointi hankkeen tavoitteena on edistää kaikenikäisten ja erityisasemassa olevien henkilöiden rekrytointia ns. uuden median keinoilla, näitä ovat esimerkiksi videoansioluettelot, sosiaalinen media jne. Reilu rekrytointi -hanke kirvoitti sekin vierailtamme runsaasti lisäkysymyksiä ja hankkeen esittely oli vieraistamme kiinnostava asia.

Ohjelma jatkui päivällisellä, jonka jälkeen oli mahdollista käydä pihassa tutustumassa jälleen toisenlaisiin autoilun apuvälineisiin. Luennoitsijoista Milla Ilonen jäi vielä illaksi keskustelemaan vieraidemme kanssa ja halukkailla oli mahdollisuus tutustua hänen mm. käsihallintalaittein varusteltuun autoonsa, jota   voi ajaa omassa sähköpyörätuolissaan istuen. Irlantilaisille tämä oli aivan uusi mahdollisuus ja tästä otimmekin paljon kuvia ja videota mukaanviemisiksi Irlantiin.

Päivän päätteeksi vuorossa oli saunomista ja vapaamuotoista illanviettoa sekä keskustelua. Illan aikana vieraamme pääsivät kokemaan suomalaisen saunaillan kera takkamakkaran. Ilta sujui leppoisasti jutellen ja vaihdellen kuulumisia ja kokemuksia rennossa yhteishengessä.

SUOMI - Lauantai 8.9.2012 - Vieraat saapuvat

Koitti aamu jota olimme kauan odottaneet pelonsekaisin tuntein. Olimme nimittäin järjestäneet Suomen vaihtoseminaaria hikihatussa viimeisen kuukauden! Olimme kokeneet tunneskaalan paniikista helpotukseen ja kaikkea siltä väliltä.

Lähdimme aamulla Tampereelta kohti Kauniaisia. Jännitys oli käsinkosketeltava ja mielessä pyöri ajatuksia seminaarin kulusta.

 "Mitä jos lentokone myöhästyy, ihmiset eivät löydä linja-autolle, luennoitsijoille tulee viime hetken peruutuksia...?".

Perillä kauniaisissa meitä odotti kaunis luonnonläheinen paikka. Päärakennus oli arvokas noin 110-vuotta vanha koulu. Työväenakatemiahan on oppilaitos jossa toimi myös ns. konferenssikeskus. Akatemia sijaitsi aivan kauniaisten sydämessä.

Saavuimme paikalle Kauniaisten Työväen Akatemiaan noin puolilta päivin valmistelemaan paikkoja hiukan etukäteen, jotta kaikki olisi valmista, kun irlantilaiset saapuisivat muutaman tunnin kuluttua. Akatemialla meitä avusti ystävällinen vahtimestari, jolta saatiin kaikki käytännön informaatio majoituspaikkaamme koskien.

Ensimmäiset helpotuksen huokaukset koimme kun ensimmäiset seminaarivieraamme saapuivat jo tunnin etuajassa. Heidän matkansa oli mennyt hyvin ja ongelmitta. Vieraamme ihastelivat luonnonkaunista paikkaa ja onneksi myös ilmakin oli kaunis ja aurinkoinen - hetken aikaa. Sitten vieraamme saivatkin kokea kunnon raekuuron suomalaiseen malliin. Heidän majoituttuaan katseltuaan paikkaa olikin irlantilaisille ja meille tarjolla lounas, minkä jälkeen pidimme pienen infotilaisuuden jossa kerroimme itsestämme, paikasta, tulevasta ohjelmasta ja käytännön asioista. 

 

Kiersimme vielä päätteeksi lähiympäristöä ja näytimme oleellisimmat paikat Työväen Akatemiassa. Irlantilaiset vieraamme saivat tutustua myös suomalaisiin autoilun apuvälineisiin, kun Salla esitteli autoaan.

”Oli mukava nähdä vanhoja tuttuja ja muutamia uusiakin kasvoja monen kuukauden jälkeen” (Matti)

Päivällinen oli myös vieraillemme elämys ja kokemus, he pitivät kovasti suomalaisesta ruuasta. Illalla jatkoimme vapaata seurustelua ja toisiimme tutustumista irlantilaisten kanssa sekä vahvistimme jo vanhoja olemassaolevia ystävyyssuhteita. Myös Tuomas Tuure Kynnys ry:ltä saapui viettämään iltaa kanssamme ja tapaamaan irlantilaisia vieraitamme.

Seuraava suuri jännitysmomentti oli tsekkien saapuminen noin klo. 12 aikaan yöllä. Heidätkin saatiin turvallisesti perille Kauniaisiin, vaikka ymmärrettävästi myöhäinen saapuminen ei ollut monenkaan osallistujan mieleen. Heille tarjosimme vielä myöhäisen iltapalan ennen kuin siirryimme kaikki unten maille.

SUOMI: Konferenssi kotimaassa!

Kauniainen 8-11.9.2012

Suomen seminaari järjestettiin Kauniaisten Työväen Akatemiassa 8.-11.9.2012. 

Kaiken kaikkiaan osallistujia oli n. 30 Suomesta, Irlannista ja Tsekeistä. Suomalaisia meitä oli avustajineen seitsemän: Prahan reissusta tutut Matti, Salla, Jenni ja Janne sekä henkkarimme Inka ja Rosa, sekä uutena Sallan henkkari Nora.

Aktiivisimmimn Seminaaria suunniteltiin Matin, Jennin ja Sallan toimesta noin kuukauden ajan ennen varsinaista huipentumaa. Tehtävänä kolmen päivän seminaarikokonaisuuden järjestäminen 30 henkilölle vapaaehtoisvoimin ja rajallisin resurssein ei ollut kovin helppoa, mutta lopulta kaikki kuitenkin onnistui hyvin. Meille kaikille oli uutta järjestää kansainvälinen muutaman päivän seminaari täysihoidolla, mutta tartuimme haasteeseen ja lopputuloksesta voimme olla ylpeitä!

Seuraavissa blogiteksteissä kertomusta Suomen konferenssistamme!

PRAHA - Maanantai 21.5 - ”Kotimaani ompi Suomi”

Vaikka matka oli ollut erittäin antoisa ja mahtava painoi silti kaikkia jo koti-ikävä, oma koti, oma sänky ja omat tutut rutiinit. Oli siis aika palata ”normaaliin” päiväjärjestykseen ja pakata laukut ja lähteä kohti lentokenttää.

Jännityksellä odottelimme kyytiä, joka veisi meidät lentokentälle. Sama invataksi joka oli tuonut meidät, tulikin hakemaan meidät myös pois ja ajotyyli oli taas tutunoloinen nopeatempoinen ja taas olivat auton ikkunoiden tiivisteet ja pyörätuolien kyydissä olevien sormet koetuksella pysyessämme paikoillaan. Selvisimme kuitenkin turvallisesti lentokentälle ja oli aika jättää hyvästit Prahalle.

Selvisimme turvatarkastuksista hyvin ja meitä oli vastassa taas vähäpuheiset lentokenttävirkailijat jotka saattoivat meidät lentokoneeseen. 

”Kantotuolikaan ei enää tuntunut niin jännittävältä yhden kokemuksen jälkeen” (Salla)

Saavuttuamme suomeen, olo tuntui helpottuneelta ja oli ihana olla taas omassa kotimaassaan. Haettuamme laukut jouduimme hyvästelemään myös toisemme sillä kukin meistä matkasi eri kyydeillä eripuolille Suomea. Matka oli onnistunut ja saatoimme olla tyytyväisiä ja onnellisia siitä että pääsimme osallistumaan näin hienoon ja tärkeään seminaaritapahtumaan.

PRAHA – Sunnuntai 20.5 - Vapaa-päivä

Lepäilyä ja kaupunkiin tutustumista

Viimeinen kokonainen päivä Prahassa sujui suomalaisten osalta vapaa-aikaa viettäen. Aamulla söimme runsaan aamupalan ja pohdimme mitä kukin päivän aikana tekisi. Salla vietti syntymäpäivänsä tuona päivänä ja sai ”lahjaksi” nukkua aamulla pitkään. Sallaa ja Jannea emme siis nähneet aamupalalla vaan he suuntasivat myöhemmin aamulla syömään aaupalaa paikalliseen kahvilaan.

Meistä Jenni, Matti, Rosa ja Inka suuntasivat kaupungille kävellen ja kävivät mm. Hard Rock Cafe:ssa lounaalla, shoppailemassa tulaisia ja katselemassa nähtävyyksistä Kaarlen Sillan.

Lämmin sää rajoitti osan matkalaisten pidempiä kävelyretkiä kaupungilla mutta onneksi nähtävää oli paljon myös hotellin läheisyydessä. Salla ja Janne kävivätkin syömässä paikallista ruokaa ravintolassa, ottivat aurinkoa ja lepäsivät pitkän seminaari urakan jälkeen.

Kokoonnuimme iltapäivällä hotellille kuulumisia vaihtamaan ja kävimme tekemässä vielä viimehetken tuliaisostokset lähellä olevasta tavaratalosta.

Illallisella kävimme vielä läpi kokemuksia seminaarien tapahtumista ja kokosimme ajatuksiamme jo tulevaa kotimatkaa varten. Kävimmekin ajoissa nukkumaan sillä aamulla odotti lähtö kohti lentokenttää.

PRAHA – Lauantai 19.5 - Keskusteluja ja Prahaan tutustumista

Päivä lähti totutusti käyntiin hyvän aamiaisen merkeissä.

”Onneksi tässä vaiheessa hotellin  henkilökunta oli jo oppinut ruokia pöytään kantaessaan, ettemme välttämättä syö ihan niin paljon.”(Janne)

Mukana ollut näkövammainen Janne ja hänen avustettavansa Salla pyysivät hotelin henkilökuntaa avustamaan aamupalatarjoiluissa koska se oli helpompaa. Ensimmäisien aamujen aamupalatarjoilut olivat niin runsaat että niistä olisi syönyt jo kokonainen pieni kylä.

Viimeinen päivä kaupungintalolla

Aamiaisen jälkeen meitä odotti kyyti vielä viimeisen kerran vanhalle kaupungintalolle. Lauantai päivä toi aivan omanlaisensa tunnelman kaupungintalolla olemiseen, koska olimme tuossa vanhassa ja aavemaisen hiljaisessa talossa keskenämme. Muina päivinä talossa oli kuitenkin ollut paljon työntekijöitä, jotka kävelivät pitkin käytäviä kiireisin askelin. 

Ohjelmassa oli yhteenvetoa kuluneista päivistä, lisää pienissä ryhmissä keskustelua ja palautelomakkeiden täyttämistä. Teimme yhteenvetoja eri maiden vapaaehtoistyön nykyisestä tilanteesta. Kävimme myös läpi tulevia seminaareja ja toiveita niiden ohjelmasta ja sisällöstä.

Tutustumista Prahaan

Virallisen seminaari osuuden ja lounaan jälkeen saimme kuulla vielä lisää Prahan historiasta ja merkittävistä paikoista alustuksena iltapäivän turistikaupunkikierrokselle.

Meille oli järjestetty useamman tunnin kävelykierros pitkin Prahan katuja ja tärkeimpiä nähtävyyksiä. Kävelykierros oli mielenkiintoinen, mutta helteinen päivä, paikoin mäkiset, kapeat mukulakivikadut ja kova vauhti tekivät tuosta opastetusta kierroksesta todella haastavan.

”Itseäni hieman hirvitti välillä että pysyisimmekö muiden perässä, sillä prahan keskustan kadut eivät ole kovin vammaisystävälliset.” (Salla)

Kiertokävelyn aikana näimme kuitenkin paljon kauniita ja vaikuttavia  rakennuksia ja kuulimme Prahan historiasta. Väkeä oli paljon sillä meneillään oli myös jääkiekon MM-kilpailut ja Prahan keskustori oli täynnä kiekkoa seuraavia ihmisiä.

Reilun kahden ja puolentunnin urakasta selvittyämme suuntasimme illalliselle todella upeaan paikalliseen ravintolaan, joka henki Tsekkiläistä kulttuuria, niin ruokien, juomien kuin myös urheilun suhteen. 

”Oli mukavaa seurata intohimoisena jääkiekkofanina sitä tapaa, jolla paikalliset seurasivat Slovakian ja Tsekin välistä MM-kisojen välierä ottelua” (Janne)

Ruoka oli herkullista ja paikka oli muutenkin hyvin vaikuttava. Ilta sujui kovaäänisen puheensorinan ja ruokailun merkeissä. Ilta oli myös haikea sillä se oli viimeinen yhteinen ilta. Irlantilaiset lähtisivät seuraavana aamuna kohti kotimaatansa, mutta me suomalaiset vietimme vielä yhden ylimääräisen päivän Prahassa, sillä lentojen organisointi Suomeen sunnuntaille oli haastava.

Syötyämme vatsat pullolleen lähdimme takaisin hotellille nauttimaan viimeisestä yhteisestä illasta. Ilta sujui rennosti ja hyvästelimme uusia ystäviämme jo illalla ellemme sattuisi aamulla enää näkemään. Osa irlantilaisista osallistujista valvoi sitkeästi kanssamme vielä, vaikka heillä oli hyvin aikainen lähtö aamulla lentokentälle.

  

"Haikeita hetkiä mutta odotus Suomen ja Irlannin osuuksista tarkoitti
että tulisimme vielä tapaamaan."
(Jenni)

PRAHA – Perjantai 18.5 - Ryhmätyöskentelyä & Ekskursio

Syötyämme jälleen runsaan aamiaisen suuntasimme edelliseltä päivältä tutulle kaupungintalolle. Tällä kertaa piristävänä poikkeuksena oli invataksi, joka oli ilmeisesti jonkinlainen (entinen?) ambulanssi auton ulkonäöstä päätellen ja kuskillakin oli päällä ambulanssikuskin vaatteet. Kaikki pyörätuolit eivät mahtuneetkaan kerralla kyytiin, mutta vilkut päällä kurvailevalla ambulanssilla kaksi eri hakumatkaa sujui nopeasti ilman sen ihmeempiä viivytyksiä. 

 

Perille päästyämme keskustelimme edellisen iltapäivän asioista ja siitä, mistä olimme pienryhmissä puhuneet. Jakauduimme ryhmiin pohtimaan seminaarin aihepiirejä. Aiheena käsittelimme mm. mitä hyötyä/haittaa työnantajalle on palkata vammainen tai yli 50-vuotias sekä vapaaehtoistyön tuomia kokemuksia ja sitä, olemmeko saaneet vapaaehtoistyön kautta töitä tai opiskelupaikkaa.

Ryhmäpohdintojemme jälkeen saimme kuulla Tsekeissä toimivasta vapaaehtoisjärjestöstä ja heidän ylläpitämästä erityiskoulusta, jonka yhteydessä toimii myös kahvila.

 

Esimerkki työllistymisen tukemisesta

Otimme jälleen taksin allemme ja suuntasimme myöhäisemmälle lounaalle esikaupunkialueelle lounaskahvilaan, jonka pääperiaatteita on tarjota vaikeasti työllistyville (esim. vammaisille, mielenterveyskuntoutujille, kouluttamattomille) työkokemusta eräänlaisen työharjoittelun kautta ja tukea työtehtäviin oppimiseen. Työpäivät ovat kerrallaan vain muutaman tunnin pituisia, jotta työntekijän jaksaminen riittää. Kahvilassa opetellaan työelämän perustaitoja ja lounaskahvilan työrutiineja aina rahankäsittelystä tarjoiluun jne. Työharjoittelussa olevat henkilöt käytännössä siis pyörittävät kahvilan arkirutiineja, mutta paikalla on myös aina ohjaaja.

”Hienoa huomata, miten iloisia eri tavoin vammaiset ihmiset kahvilan tarjoamasta työllistymismahdollisuudesta olivat.” (Janne)

Eräs kahviossa aiemmin töissä ollut lyhytkasvuinen nuori nainen kertoi meille yhdessä kahvion ohjaajan kanssa heidän toiminnastaan ja hänen kokemuksistaan työntekijänä.

Paluukyytiä odotellessa ihailimme kahvion viereisestä puistosta avautuvia näköaloja ja saimme tietää että ihailemamme korea rakennus onkin vedenpuhdistamo! Ehdimme jutella myös Prahasta kaupunkina ja Tsekin yritysmaailmasta ennen kuin taksi saapui.

Vapaa-aikaa ja löytöretkeilyä kaupungilla

Kun saavuimme takaisin hotellille meillä oli vapaa-aikaa koko ilta. Tässä vaiheessa kukin suomalaisista riensi omille teillensä, kuka kaupungille tutustumaan kaupunkiin ja nähtävyyksiin, kuka lähemmäs shoppailemaan ja kuka lepäämään hotellille.

Prahassa oli helppo suunnistaa, ehkä juuri siksi että kaupunki noudatti ns. ruutukaavaa ja myöskin se että kaupungin halkoi Vltavla joki.

”Oli mukava lähteä kiertelemään summamutikassa ilman karttaa kauemmas kaupungille ja nähdä myös paikkoja, jotka eivät olleet niinkään turistien käyttämiä, vaan katuja, joilla vastaantulijat olivat enemmänkin paikallisia. Myöskään avustajan kanssa pyörätuolilla liikkuminen ei ollut lainkaan niin vaikeaa Prahassa, kuin olimme kuvitelleet.” (Jenni)

Kaupoissa ja ostoskeskuksissa kierrelleet suomalaiset hämmästelivät Prahan korkeaa hinta-tasoa juuri vaatteissa ja muissa päivittäistavaroissa. Hinnat olivat huomattavasti paljon korkeammat suhteutettuna Tsekkiläisten matalaan palkkatasoon. Hintaeron huomasikin erityisesti tuontitavarassa, paikalliset tuotteet olivat toki edullisempia. Palvelukulttuuri oli silti ystävällistä.

Kauemmas kävelylle lähteneet Jenni ja Rosa kiertelivät kauppojen sijaan ulkosalla tutustuen kaupunkiin myös turistikohteiden ulkopuolelta. Seikkailuasenteella kaupungista saa enemmän irti. Kahvikauppoja, jazzklubeja, kauniita puistoja. Upeita vanhoja rakennuksia graffiteilla höystettynä ja ratikoita vanhoista retroversioista moderneihin langattomalla verkkoyhteydellä varustettuihin uusiin matalalattiaraitiovaunuihin. Myös liikkuminen kaupungilla oli varsin mutkatonta avustajan avulla. Tuntuukin että pahimmissa turistipaikoissa ja vanhassa kaupungissa liikkuminen oli hankalinta. Esteettömyyteen oli yllättävänkin paljon kiinnitetty huomiota, ottaen huomioon miten vanha kaupunki on ja kuinka verrattain lyhyen aikaa kaupungissa on esteettömyyttä ajateltu. Esteettömyyden taso riippuu alueesta, mutta ei mahdoton kohde varsinkaan avustajan kanssa.

Aikamme kierreltyämme kaupungilla päätimme vielä palata takaisin illallistamaan samaan italialaiseen ravintolaan jossa olimme edellisenä iltana. Mukaan liittyi myös melkein kaikki Irlantilaiset seminaariystävämme. Ilta sujuikin hersyvän puheensorinan ja kuulumisten vaihdon merkeissä sekä vaihdellen kokemuksia päivän tapahtumista.

PRAHA - Torstai 17.5 – 1. Seminaaripäivä kaupungintalolla

Aamulla heräsimme pirteinä, olihan tiedossa ensimmäinen varsinainen semminaaripäivä. Hotellin aamupala oli runsas ja aurinkoinen. Koimme aamupalan jälkeen taksielämyksiä, jotta pääsisimme seminaaripaikalle. Matkan aikana tulikin uteliaana vilkuitua ikkunoista maisemia, millaisessa kaupungissa olemme.

Seminaaripäivä kaupungintalolla   

 

Seminaari pidettiin Prahan vanhalla kaupungintalolla, joka olikin varsin korea talo. Prahassa kaupungintaloja on useita alueittain ja tämä oli ikään kuin ”pääkaupungintalo”. 

"Vaikka en nähnytkään miltä kyseinen talo näytti, silti pystyin hyvin aistimaan siitä huokuvan vanhan arvokkuuden kivilattioineen, pitkine ja korkeine käytävineen ja kiviseinineen.” (Janne)

Seminaaripaikalle saavuttuamme tapasimme vihdoin koko porukan, niin tsekkiläiset kuin irlantilaisetkin osallistujat. Mukavaa että meitä oli näin moninainen joukko! Saimme kuitenkin huomata, että me suomalaiset olimme se nuorin delegaatio, mutta saimmepa ainakin nuortenkin äänen kuuluviin! 

 

 

Aamupäivän ohjelmassa saimme kuulla tšekkiläisen partneriorganisaation DCI:n (Defence of Children International), toiminnasta ja sen perustamisesta, Tšekin historiasta maana sekä vapaaehtoistyön kehityksestä Tšekeissä valtion itsenäistymisen jälkeen.

Iltapäivällä jakaannuimme ryhmiin ja esittäydyimme toisillemme ja kerroimme omasta vapaaehtoistyötaustastamme. Vihdoinkin pääsimme oikeasti juttelemaan toistemme kanssa! Keskustelua vaikeutti ja hidasti se, etteivät tšekkiläiset osallistujat puhuneet englantia ja keskustelut piti hoitaa tulkin avulla. Keskustelimme vapaaehtoistyön tilanteesta Suomessa, Tšekeissä ja Irlannissa sekä haasteista, joita vammaiset ja yli 50-vuotiaat kokevat vapaaehtoistyössä ja työllistymisessä ylipäätään. Suomalaisina samme huomata että vammaisten kannalta meillä on lopulta moni asia aika hyvin, esimerkiksi kuljetusten ja apuvälineiden suhteen, kun verrataan vaikkapa tsekkeihin. Teimme yhdessä päätelmiä, että vapaa-ehtoistyötä ja työntekoa mahdollistavista asioista tärkeimpiä ovat mahdollisuus siirtyä paikasta toiseen, apuvälineet ja henkilökohtaisen avun järjestelmä, mikä meillä Suomessa on kuitenkin verrattain hyvällä tolalla. Näiden kolmen asian puuttuminen estäisi vammaisilta melkoisen tehokkaasti mahdollisuudet työntekoon ja osallistumiseen.

Illanviettoa

 

”Illalla meille oli järjestetty ruokailu paikalliseen italialaiseen ravintolaan. Olimmekin innokkaina paikalla jo vahingossa yli tuntia ennen sovittua tapaamista.  ”

Illaksi palasimme hotellille ja lähdimme esteettömään italialaiseen ravintolaan syömään irlantilaisten osallistujien ja Tšekkien seminaarin järjestäjien kanssa. Valitettavasti tšekkiläiset osallistujat eivät olleet mukana illanvietoissa. Rennossa ilmapiirissä pääsimmekin vauhtiin keskusteluissa ja illallisen aikana tietty jännitys purkautui ja vapaa-muotoisempi tutustuminen sekä keskustelu ihan aiheestakin sai tuulta purjeisiin! Keskusteluja käytiin vaikka mistä, vertailtiin eri maiden asioita, mm. koulutusjärjestelmää ja erityisopetusta, toistemme järjestöjä jne. Juttelimme myös harrastuksista, omista kokemuksistamme ja vapaaehtoistyöstä.

Illallisen päätteeksi me suomalaiset lähdimme vielä tutustumaan paikalliseen tavarataloon ja ruokakauppaan ennen hotellille paluuta ja unten maille vaipumista.

PRAHA - Keskiviikko 16.5.2012 – Saapuminen Prahaan

”Matkustan ympäri maailmaa, laukussa..”

Saavuimme Helsinki-Vantaa lentokentälle, jossa saimme koko porukkamme kasaan. Tunnelma oli positiivista jännittynyttä energiaa ja odotusta täynnä.

”Tulihan sitä vähän mietittyä, että mihin soppaan oli lusikkansa pistänyt.” (Matti, matkanjohtaja)

”Aloin Helsinki-Vantaalla vielä miettiin että hitsit, täähän on muuten eka kerta kun lennän ja reissaan pidemmälle ulkomaille sen jälkeen kun täyspäiväseksi pyörätuolinkäyttäjäksi olen ryhtynyt!”
(Jenni)

Suomen päässä lentokentällä kaikki sujui mainiosti, palvelu oli ystävällistä ja avuliasta. Koneeseen siis – matka alkakoon!

Reilu parituntinen lento sujui leppoisasti. Lentokoneasentajaksi valmistumaisillaan ollut Rosa ilahdutti meitä lentomatkalla kertoen lentokoneista ja onnettomuuksista, mutta niin vain turvallisesti laskeuduimme Prahaan. 

Lentokenttähenkilökunta joka tuli auttamaan meidät koneesta, ei valitettavasti englantia puhunut, joten koneesta poistumisessa oli omat haasteensa. Elekieltä peliin vain! Jannekin sai lopulta heidät uskomaan että voi kävellä ulos koneesta, vaikka viiksekkäät virkailijat olisivat hänetkin väkisin kantotuolilla vieneet. Sallalla hauraine luineen meinasi olla vaikeuksia saada virkailijat ymmärtämään etteivät murskaisi hänen luitaan, mutta Inka tuli hätiin.

Osalle astetta neuvostohenkisempi kantotuoli oli hieman järkytys, mutta yksi vastarannankiiskenä piti sitä itselleen jopa osin parempana kuin suomalaista versiota. Joten makuasioita. Omat tuolimmekin olivat selvinneet lentokoneesta varsin vähin vammoin, mitä nyt Jennin jakkaran jarru vähän oli ottanut ruumareissullaan iskua.

Prahan maaperällä!

Lentokentällä laukut saatuamme meitä olivatkin vastassa tšekkiläiset, jotka olivat olleet vastuussa koko seminaarin järjestämisestä Prahassa. Lentokentältä hyppäsimme invataksiin, joka oli varsin mielenkiintoinen elämys. Kuski ei juuri englantia puhunut ja pyörätuoleja ei kiinnitetty autoon mitenkään. Siinä sitten matkasimme suoranaisen rallikuskin kyydissä kaahaten Prahan esikaupunkialueen pikkukatuja, roikuimme kuka kiinni missäkin: toisissamme ja kaikessa kädensijaksi käyvässä ikkunanpielien tiivistenauhoja myöten. Silti, hurjan matkan aikanakin innostus ja odotus tulevia päiviä kohtaan vain kasvoivat.

Saavuimme hotellille illalla ehjin nahoin tarkoituksenamme majoittautua. Ilman häslinkiä siitä ei selvitty, sillä yksi meille varatuista inva-huoneista olikin vielä edellisellä asiakkaalla ja suuren hämmennyksen aiheutti se, että meistä eri sukupuolta olevat olisivat halunneet samaan huoneeseen. Tšekeille kun olikin ajatuksena vieras, että ei-naimisissa olevat eri sukupuolen edustajat olisivat samassa huoneessa. Lopulta saimme sovittua kompromissin niin että invahuoneet riittivät, Salla ja Janne saivat olla yhdessä, Matti yöpyi irlantilaisen miehen kanssa ja Jenni irlantilaisen naisen kanssa. Henkkarimme Inka ja Rosa majoittautuivat keskenään. Toisaalta tämä osoittautui hauskaksi ratkaisuksi, vaikka henkkari joutuikin hyppimään kahden huoneen väliä.  

Hotelli tarjosi huonehäslingistä korvauksena illallisen ravintolassaan, jossa irlantilaiset jo olivatkin syömässä. Illallinen ja uuden paikan ihmettely olivatkin oiva päätös raskaalle matkapäivälle. Illalliherkut olivat makoisat, mitä nyt gluteeniton ruoka Jennin kohdalla tarkoitti ”hieman” pelkistetympää versiota, Tsekeissä kun paikasta riippuen gluteeniton ruokavalio voi olla varsin vieras käsite.. Illallisen aikana kuulimme, että viimeinenkin meille varatuista invahuoneista on nyt vapaa, joten pääsimmekin vihdoin majoittautumaan ja unten maille.

PRAHA 16-21.5.2012

Mahdollisuus! 

Viime keväänä pienelle porukalle Suomesta avautui mahdollisuus osallistua Volunteering to Enchance Employability –projektiin Kynnys ry:n edustajina ja lähteä seminaariin Tšekin pääkaupunkiin Prahaan 16-21.5.2012. Seminaari oli ensimmäinen osa kolmessa maassa järjestettävää seminaarikokonaisuutta.

Aihe työllistymisestä sekä vapaaehtoistöistä oli kiinnostava ja matkailu avartaa, joten ilman muuta olimme heti valmiita reissuun! 

Keitä me olemme? - Suomen delegaatio

Suomesta meitä matkaan lähti Matti Volkkila (matkanjohtaja) henkilökohtaisena avustajanaan Inka Ilonen, Jenni Nisula ja henkkari Rosa Ruusunen sekä Salla Sallinen ja Janne Korpinen. Pieni mutta sitäkin pippurisempi joukko nuoria maailmanvalloittajia!

Prahan seminaari

Osallistuimme siis Prahassa järjestettävään seminaariin joka kantoi nimeä Volunteering to Enhance Employability. Käsittelimme seminaarissa vammaisten ja yli 50-vuotiaiden työllisyystilannetta, sitä millaisia mahdollisuuksia juuri vapaaehtoistyö aukaisee työmarkkinoilla. Käsittelimme keinoja, kokemuksia ja pohdimme yhdessä erilaisia ratkaisuja helpottamaan vammaisten ja yli 50-vuotiaiden tilannetta työmarkkinoilla. Ohjelma koostui pääasiassa jokapäiväisistä seminaariluennoista ja ryhmätyöskentelytilanteista. Viimeisenä päivänä teimme loppuyhteenvedon ja laadimme suunnitelman käsiteltävistä asioista tulevissa seminaareissa Suomessa sekä Irlannissa. Seminaarin lisäksi mukaan mahtui myös hieman vapaa-aikaa jonka käytimme kierrellen Prahan nähtävyyksiä ja tutustuen muista kumppanimaista tulleisiin osallistujiin.

Emme olleet kukaan käyneet Prahassa aiemmin joten matkassa oli seikkailun tuntua. Useat Prahassa käyneet tuttavamme ovat tykästyneet paikkaan, onhan se persoonallinen, kulturelli suurkaupunki. Etukäteen osa meistä tosin sai myös kuulla jonkin verran pelotteluja esteellisyydestä ja kaiken vaikeudesta pyörätuolin käyttäjän näkökulmasta. Pitivätkö ne paikkansa, siitäkin matkakertomuksessamme.

Blogi Volunteering to Enchance Employability -projektista

Kynnys ry:n nuorten blogi Volunteering to Enchance Employability -projektista

Tässä blogissa koostamme kokemuksiamme Volunteering to Enchance Employability -projektista ja siihen liittyvistä konferensseista Prahassa, Kauniaisissa ja Dublinissa matkapäiväkirjamaiseen muotoon.

Blogin takana on pieni aktiivinen porukka Kynnys Ry:n nuoria, jotka ovat osallistuneet projektiin.

Volunteering to Enchance Employability on EU-rahoitteinen Grundtvig -projekti, jolla pyritään edistämään yli 50 – vuotiaiden ja vammaisten henkilöiden työllistymistä sekä kansallisesti että kansainvälisellä taholla. Lue lisää projektista ja yhteistyökumppaneistamme tästä.

Mielenkiintoisia lukuhetkiä! 

Terveisin, Kynnys ry:n nuoret